Harjoitus on osiensa summa

Kun suunnittelen joogatuntia, inspiroidun yleensä jostakin tietystä teemasta, lähestymistavasta, liikevariaatiosta tai omakohtaisen harjoituksen oivalluksesta. Joogatunnin suunnittelu on paljon muutakin, kuin asanoiden laittamista peräkkäin paperilla. Iso rooli on teeman lisäksi rytmityksellä ja intentiolla, taukojen ja liikkeen vuoropuhelulla sekä filosofisella viitekehyksellä. Harjoituksen pitää olla kehon kertoma tarina. Tai oikeastaan yksi luku, jossa on alku ja loppu. Hyvä tarina jää lukijansa mieleen, muuttaa ajatteluamme tai antaa sysäyksen itsetutkiskeluun.

Kun joogaharjoitus on kokonainen, mitä se silloin on? Mitä ovat kokonaisuuden osat? Tällaisten kysymysten äärellä voin puhua vain oman ymmärrykseni ja harjoitukseni kautta. Pohdinnassa on mahdotonta mennä oikeaan tai väärään, koska kaikki joogassa koettu on aina hyvin henkilökohtaista. Jooga on empiirinen harjoitus, oikeastaan jopa empiiristä tiedettä. On hurskastelua esittää mielipiteitä vailla kokemusta tai arvostella muiden mielipiteitä oman kokemuksen silmälaseilla.

Mitä on tasapaino joogassa?

On kai selvää, että kokonainen joogaharjoitus on tasapainoinen joogaharjoitus. Itse harjoitus on aina päättymätön tutkimusmatka joogan tiellä, kokonainen, mutta samalla aina puutteellinen, vajaa tai vähintään kokonaisuuden osa. Toisaalta, ei ole olemassa huonoa harjoitusta. Jokaisessa harjoituksessa voimme tehdä löytöjä ja oivalluksia. Kun puhumme joogaharjoituksesta, on väistämätöntä puhua harjoituksesta polkuna ja tienä. Ei siis yksittäisestä joogatunnista, vaan kokonaisuudesta, jossa harjoitus luo itseään aina uudelleen ja jossa jokainen osatekijä on askel pitkässä ketjussa. Siinä perspektiivissä vaillinainenkin joogaharjoitus on täydellisen merkityksellinen helminauhan kokonaisuudessa.

On hyvinkin mahdollista rakentaa tasapainoinen joogatunti, jossa huomioimme kehon eri osat ja selkärangan eri liikesuunnat, sekä energisoivat ja rauhoittavat osuudet. Mutta voimme ajatella joogaa myös kokonaisuutena, pitkänä harjoituksena, joka sen eri vaiheissaan ravitsee erilaisia tarpeita kehon, mielen ja hengen maisemassa. Näin ollen on yksittäinen liikeharjoitus, joka koostuu osista, on tuntikokonaisuus, johon valitsemme huolellisesti teemaa tukevia elementtejä ja on harjoituslinja, jossa sitkeästi ilmestymme matolle kerta toisensa jälkeen rakentaaksemme tasapainoa omaan systeemiimme monella tasolla. Lopulta on myös harjoitus, joka ei ole enää sidottuna mattoon, vaan jossa sisäistämämme asiat alkavat manifestoitua ja tulla todeksi jokapäiväisessä elämässä.

Kaikki nämä sisäkkäiset, limittyvät ja jatkuvaa keskustelua käyvät harjoituksen konkreettiset tasot ovat erilaisia näyttämöitä tasapainon tutkimiseen.

Joogassa olemme jatkuvasti tekemisissä vastakohtien kanssa. Joogaa tutkiessani törmään aina uusiin paradokseihin, jotka jostain kummallisesta syystä tuntuvat hyvin relevanteilta. Jooga ON oikeastaan vastakohtien välistä vuoropuhelua. Siinä tutkimme, miten vastakohtia herättelemällä luomme kompromisseja repimättä mihinkään suuntaan ja miten keinumalla puolelta toiselle voimme alkaa hahmottaa keskilinjaa, keskitietä. Tasapainoa. Mitä oikea puoli kertoo, mitä vasen. Miten kehonosat elävät suhteessa toisiinsa. Millä tavalla huomioimme kehon etupuolta ja selkäpuolta. Miten olemme tasapainossa vaivannäön ja hellittämisen heilurissa.

Joogassa leikimme epäsymmetristen ja symmetristen asentojen kanssa. Vuorottelemme niitä ja tarkkailemme puolieroja. Käytämme harjoituksessa energiaa, vahvuutta ja elinvoimaa rakentavia työkaluja, mutta yhtälailla restoratiivista harjoitusta: palauttavaa ja rentouttavaa liikettä ja asentoja, joissa lihastyöstä luovutaan. Harjoittelemme toisaalta lihasketjujen aktivoimista, mutta myös lihasjännityksen purkamista. Joskus pyrimme molempiin samassa asennossa ja tutkimme siten kehon kokonaisuutta ja mielen liikettä kehon systeemeissä. Joskus haluamme antautua pelkästään toiseen näistä. Tarjoamme keholle yhtäällä ojennusta, toisaalla supistumista: kehon takaketjussa jännitystä ja etupuolella rentoutumista tai toisin päin. Kyljen rutistamista ja toisen avaamista. Pakaran aktivoimista ja lonkankoukistajan pidentymistä. Vastakohdat ovat läsnä joka hetki. Emme voi milloinkaan liikkua yksiulotteisesti.

Näin vuorottelemalla vaikutamme kehosysteemiimme, voimme havaita muutoksia kehon toiminnassa, joustavuuden tai vahvuuden lisääntymisessä ja mielen joustavuuden, vakauden tai keskittymisen rakentumisessa. Harjoitus vaikuttaa koko systeemiimme: aivoihin ja hermostoon, keho-mieli -yhteyteen, sisäelimiin ja ruoansulatukseen, sekä hormonitoimintaan. Ja tietysti faskioihin ja niveliin, verenkiertoon ja nestekiertoon. Joogassa tutkimme erityisesti selkärangan liikesuuntia, ylläpidämme ruotomme elinvoimaa ja teemme tilaa ääreishermostolle ja selän ytimessä virtaavalle selkäydinnesteelle.

Pranayama (joogan hengitystekniikat), tietoisuus hengityksestä ja hengityksessä on joogan liima ja silta, eri osasia yhteen sitova elementti. Hengitys tarjoaa meille joka hetki mielenkiintoista tarkkailtavaa: hengityksen kahdensuuntainen liike on antamista ja saamista, kaasujen vaihtokauppaa. Se tekee kehomme rajoista huokoisemmat, olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Oikeastaan ympäristö hengittää meidän kauttamme.

Joogan harjoittajina olemme usein kiinnostuneita siitä, miten ja missä jooga vaikuttaa. Pystymme näkemään transformaatiota monella tasolla, kun annamme tilaa tarkkailulle. Tarkkailun ja läsnäolon taito kehittyy harjoitusta tekemällä. Tarkkailun myötä kasvaa erottelukyky ja mahdollisuus vaikuttaa reagointitapaamme.

Opimme siis vähitellen luomaan tasapainoa joogan liikekielessä vakauden ja helppouden välille, joko yksittäisessä asanassa, tai liikevariaatioiden, ponnistelun ja hellittämisen keskinäisessä suhteessa. Voimme huomata, jos jompikumpi näistä energioista on enemmän läsnä persoonassamme: kummalla puolella mieluummin viihdymme.

Voimme tehdä huomioita siitä, onko meille luontevampaa kannustaa itseämme, suuntautua ulospäin ja johdatella itsemme omaan maksimisuoritukseen ja rajojen kolisteluun vai olemmeko omimmillamme vetäytyessämme, luopuessamme tai kääntyessämme sisäänpäin. Vierastanko taaksetaivutuksia, ahdistunko kierroissa, nautinko soturipidoista? Onko matolla läsnä lempeyttä ja hellittämistä tai rohkeutta ja sitkeyttä? Entä maton ulkopuolella? Kumpaakin taitoa tarvitaan elämässä, jotta voimme joustavasti, tasapainoisesti ja omaa potentiaaliamme hyödyntäen ja raviten navigoida eteenpäin.

Harjoituksessa tasapainottelemme monenlaisten asioiden keskellä. Linjaudumme sisältäpäin ja etsimme tietoisuuden tukikohtia kehostamme. Linjaudumme myös tilassa, ja etsimme asanoissa painopistettä, tukipintoja ojentautumista maan ja taivaan välissä. Teemme tilaa kehossa ja luomme tilan tunnetta kahden ajatuksen tai impulssin ja reaktion väliin.

Käytämme myös mielellämme metaforia ja symboleita harjoituksen etsimisen työkaluina. Samaistumme erilaisiin elementteihin: tuleen, ilmaan, maahan ja veteen, feminiiniseen ja maskuliiniseen liikkeeseen ja kuun, auringon ja erilaisten luonnonelementtien tarjoamaan kehosymboliikkaan.

Asana on kuin virtaan astumista. Kokonaisessa harjoituksessa hyväksymme sen, että muutos on osa harjoitusta. Asana on jokaisella kerralla uusi kysymys ja harjoitukseen pysähtyessä kehossamme ja mielessämme alkaa toisenlainen liike, virta ja etsintä. Jooga on aina syklinen prosessi ja useimmiten, kun siihen heittäytyy, se alkaa kuljettaa omalla tavallaan, muovautuen muihin elämän olosuhteisiin. Kun harjoittelemme jonkin aikaa, huomaamme että kehosta ja hengestä alkaa rakentua synteesi, jossa ravitsemme sielun tasapainottelua. Tulee syvyyttä, ehkä oivalluksia ja kokemus alituisesta muutoksesta.

Joogaharjoitus ei ole koskaan valmis. Jotta voimme astua harjoituksen tielle ja luottautua siihen, että harjoitus kantaa, meidän täytyy uskaltaa luottaa siihen, että kaikki tarvittava on jo tässä, olemassa, joka hetki.

Kuvat: Mirjami Lantto