Luovuus joogan tietoisessa liikkeessä

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Suomen Joogalehdessä numerossa 2/2020 ja se pohjautuu luentoon, jonka esitin kevättalvella Jooga -Itsetuntemus -Luovuus -viikonloppukurssilla Pikku-Syötteellä kevättalvella 2020.

Luovuus kasvaa kyvystä ottaa vastaan kehon, mielen – ja olemisen viestejä.
Ajattelemme luovuuden olevan ennen kaikkea uuden ideointia ja ennakkoluulotonta tapaa ajatella. Luovuus yhdistetään myös monenlaiseen taiteellisuuteen. Kehollisessa merkityksessä kuvittelemme luovuuden liittyvän vapaaseen, tanssilliseen liikkeeseen. Näiden lisäksi luovuutta voi lähestyä myös arkisemmin, huomioimalla tilaa, jossa se saa kasvaa. Se vaatii kuuntelutaitoa.

Keholla kyllä on asiaa, kun asetumme kuuntelemaan.

Luovuus odottaa kontaktin syntymistä ja yhteyttä omaan itseen. Emme voi olla tekemisissä sisäisen viisautemme kanssa, jos emme ole tekemisessä sisäisen maailmamme kanssa ollenkaan. Sisäinen maailmani on se, mitä koen tässä tänään. Se ei ole mitään mystistä tai tavoittamatonta. Sisäisen maailman näkeminen tarkoittaa hyvin yksinkertaisesti havaintoja kehosta ja mielen liikkeistä, omista reaktioista ja niiden takana kytevistä impulsseista. Sisäiseen maailmaan tutustuminen voi olla tutustumista omiin tunnekokemuksiin ja mielikuviin.

Tämänhetkinen kokemus minussa on kaikki, mitä minulla täysin varmasti on. Ja vaikka se on tässä, siihenkään ei voi takertua. Kokemus muuttuu ja liikkuu. Liikkeessä on mahdollista löytää uusia reittejä. Ilman liikettä ei ole muutosta ja toisin päin.

Ilman muutosta ei ole luovuutta. Luovuus on uuden luomista. Se ei tarkoita uutta keksintöä tai taiteellista tuotosta. Se voi tarkoittaa mahdollisuutta nähdä asioita tuoreesti ja tutkia yllättäviä yhteyksiä. Luovuus tarvitsee kumppanikseen aloittelijan mielen, jota harjoittelemme joogassa. Joka kerta, kun asetun joogassa liikkeeseen tai asanaan, harjoitus vaatii herkkyyttä tutkia kokemusta nykyhetkestä käsin. Emme voi nojata siihen, miltä harjoitus tuntui eilen, emmekä voi olettaa olevamme samassa kohtaa, missä olimme vuosi sitten. Siksi harjoitus on aina uusi, ja vaatii avoimuutta ja halua selvittää, mitä on nyt. Pyrimme luopumaan ennakko-oletuksista ja raivaamaan sillä tavalla nykyhetkelle tilaa.

Luovuus tarvitsee tätä tilaa.

Luova prosessi ei aina ole täysin tietoinen. Se voi olla osittain tai kokonaan tiedostamatonta muutosta. Usein turha analysointi ja määrittely tappaa intuitiivisen tietämisen mahdollisuuden. Siksi joogassa tarkkailemme arvostelematta. Kehitämme kykyämme vain havaita, analysoimatta. Emme anna merkityksiä, vaan palaamme aina vain havainnointiin.

Kun mielemme alkaa rakentaa tarinaa analyysin muodossa, toistamme sitä, mitä jo tiedämme. Toistamme aivoille ja ajatuksillemme tuttuja reittejä. Tarkkaillessa pysymme auki. Määritellessä ja pohtiessa saatamme helposti sulkeakin. Saatamme tehdä myös ylitulkintaa, koska mielemme haluaa kovasti rakentaa johdonmukaisuuksia ja lainalaisuuksia. Sen sijaan luovuus ei välttämättä noudata johdonmukaisinta reittiä. Harjoituksessa luotamme prosessiin, vaikka emme aina täysin ymmärtäisikään, mitä tapahtuu. Heittäytymisen kyky ja nojaaminen tuntemattomaan ovat sekä intuitiivisen joogaharjoituksen, että siihen sisältyvän luovuuden kulmakiviä.

Jos luovuus on uuden luomista ja vastaanottamista, mitä se tarkoittaa joogaharjoituksessa? Mitä se tarkoittaa silloin, kun opettaja on valmiiksi miettinyt, mitkä asanat teemme ja mitä niissä voisi tarkkailla?

Luovuus voi tarkoittaa sisäisen estetiikan tajua. Ei sitä, että tavoittelisin kauniita asentoja, vaan sellaista etsintää asennon sisällä, että tuntisin sen virtaavaksi, linjatuksi ja tasapainoiseksi kehon eri osien välillä. Silloin huomioimme ja arvostamme harjoituksen harmoniaa, hengityksen ja kehon liikkeen tai asennon yhteistyötä niin, että mikään ei jyrää. Etsimme kehon kokemuksen tasapainoisuutta, joka voi tapahtua esimerkiksi selkärangan kierrossa.

Luovuus voi olla myös ongelmanratkaisua. Harjoituksessa sillä on valtava merkitys. Ongelmanratkaisu vaatii tarkkaavaisuutta: havaitsemme kokemuksen, joka ei tunnu meille sopivalta. Se voi olla kipu asennossa tai sisäistä ahtautta. Silloin voimme alkaa etsiä vaihtoehtoja: säädellä, muokata tai uskaltaa luopua. Voimme kokeilla, millä keinoin epämiellyttävyyden tilalle voi saada avaruutta.

Jos olemme luoneet tilan, jossa voi tarkkailla ja keskittyä, meillä on usein kykyä myös reagoida. Tietoinen reagoiminen ei ole reaktiivisuutta. Se ei ole ensimmäisen tunteen mukaan säntäämistä ja tunteen tyhjäksi tekemistä säheltämällä tai sorkkimalla sitä pois. Tietoinen reagointi on sukua joustavuudelle. Löydämme vaihtoehtoja tai toisenlaisia tapoja lähestyä harjoitusta. Silloin liike voi olla sekä harkittua että vapaata yhtä aikaa.

Kun olemme luovia harjoituksessa, olemme uteliaita. Liikkeen laatua voi tarkistaa kehon viestien perusteella. Voimme kokeilla selkärangan aaltoliikettä hännästä tai navasta käsin. Tai voimme etsiä käsivarsien ojennuksessa asennon, jossa olkapää on tyytyväinen. Voimme tarvita säntillistä tutkimista tai pehmeää, aaltomaista liikettä. Liikumme ja säätelemme hitaasti, tunnustellen. Muutamme ja kuuntelemme, mitä mieltä kehomme oli muutoksesta. Opimme harkitsemaan toimintaamme. Opimme ottamaan palautetta vastaan.


Luovuutta ei tarvitse pusertaa tai käskyttää paikalle. Pakko tappaa tilan. Luovuus tulee, kun vain rauhoitumme kuuntelemaan. Hiljentymisen harjoittelu on aina läsnä joogaharjoituksessa. Se tulee hitaudesta, rauhasta ja omaan tilaan kääntymisestä. Vedämme aisteja sisäänpäin.

Harjoituksessa opimme liikkumaan joustavasti tasolta toiselle. Luova lähestymistapa voi vapauttaa meitä huomioimaan monia, erilaisia syvyyksiä, jota harjoituksella on meille tarjottavana. Harjoitukseen saa tulla leikkisyyttä ja sallivuutta. On luvallista muuttua puuksi tai linnuksi ja tuntea, mitä on olla juureva puu tai liitävä lintu. Voimme ymmärtää harjoituksen filosofisia tasoja, joilla on jotain annettavaa meille myös maton ulkopuolella. Saamme selvittää, voiko symboliikalla tai myyttisillä tarinoilla olla meille henkilökohtaista merkitystä. Tai löydämmekö niistä toisenlaisen oivaltamisen tason. Voimme ymmärtää jotain omista reagointitavoistamme tai siitä, millaisia tottumuksia meillä on, kun elämme tässä kehossa. Voimme tulla tietoiseksi toisenlaisen tilan ja tarinan mahdollisuudesta.

Kun harjoittelemme tietoista liikettä, ja valitsemme sen, kasvatamme samalla liikeaistien ja sisäisten aistikokemusten herkkyyttä. Harjoittamalla voimme päästä tutkimaan yhä hienovaraisempia viestejä, asennon pinnalta sen yksityiskohtaiseen kokemiseen. Voimme harjoittaa aivojamme suuntaamaan huomiota tietynlaisiin havaintoihin. Se on eräänlaista mielen treeniä.

Miksi se olisi tärkeää?

Joogaharjoitus vahvistaa aivoissamme yhteyksiä, jotka helpottavat kontaktin löytämistä oman kokemuksen tai viisauden äärelle. Alamme oppia rauhoittamaan itseämme, jotta hankalissa tilanteissa näkisimme ratkaisuja, tai tuntisimme luottamusta asettua olemaan. Hermostoa on mahdollista opettaa. On osoitettu, että voimme harjoittamalla kirjaimellisesti kasvattaa aivoissamme niitä alueita, jotka vastaavat päättelytaidoista, suunnittelusta ja harkintakyvystä. Kun tuemme hermostomme kykyä rauhoittua, olla läsnä ja harkita reaktiivisuuden sijaan, saamme avaimia edetä pienin askelin kohti omannäköistä harjoitusta. Omannäköistä elämää. Jooga tapahtuu ensisijaisesti matolla, mutta se voi tapahtua myös maton ulkopuolella. Harjoitus ei voi mitenkään olla irrallinen osa elämästämme.

Jos tällä tavoin pystymme harjoituksessa tuntemaan tietoista läsnäoloa liikkeessä, alamme kokea sen avaamia mahdollisuuksia: voimme havaita valintatilanteita, kasvattaa uteliaisuutta ja tunnistaa herkkyyttä. Silloin harjoituksesta voi tulla elämys. Siis kokemus, jossa olemme elossa jokaisen ihosenttimme kautta, virittäytyneet nykyhetkeen ja tietoisia kaiken virtaavasta luonteesta. Olemme yhteydessä itseemme monella tasolla ja ehkä tunnemme siitä rauhaa tai nautinnollisuutta.

Nautinto onkin siinä, että vain olemme, ihan täydesti ja aivan auki.

📷kuvat 1, 2 ja 4 Mirjami Lantto

2 vastausta artikkeliin “Luovuus joogan tietoisessa liikkeessä

  1. Hyvää päivää!

    Kirjoitan juuri tietokirjaa, josta tulee ensimmäinen kaikenkattava suomenkielinen teos teestä. Minulla on kustantaja projektille ja se ilmestyy ensi vuonna.

    Aiemman teeblogisi perusteella sinulla on pitkä, intohimoinen kokemus teestä, joten olisi kiinnostavaa saada sinut kirjani oikolukijaksi. Projekti vaatisi ainoastaan tekstin lukemista ja kommentoimista, jos jokin kohta on väärin taikka epäselvästi ilmaistu.

    Jos idea kiinnostaa ja haluaisit olla mukana tekemässä tietokirjasta yhä parempaa, pyydän laittamaan viestiä.

    Kiitosta,
    Ville Raivio

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s